Demokratia voitti

28.11.2014 ei jää suomalaisen poliittisen historiaan aikakirjoihin ainoastaan päivänä, jolloin eduskunta teki ratkaisevan päätöksen mahdollistamalla myös samaa sukupuolta olevien parien oikeuden astua avioliiton satamaan heteroseksuaalisten tovereidensa lailla. Päivä jää historiaan ennen kaikkea kansanvallan juhlapäivänä, ensimmäisen kansalaisaloitteen saadessa eduskunnan siunauksen. Ensimmäistä kertaa tämän instituution historiassa eduskunta ei ylimielisesti kävellyt aloitteen yli, kuten kävi esimerkiksi Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloitteelle. Ehkä kansalaisten luottamus kansalaisaloiteinstituutiota kohtaan tästä nyt paranee.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että niiden 105 viisaan kansanedustajan joukosta yksi on ylitse muiden. Merkitsen myös tältä osin tämän päivän oman poliittisen historiani kalenteriin: nosta kaikkia mahdollisia hattujani perussuomalaiselle! Kiitos Arja Juvonen, kun teit oikean ja rohkean päätöksen. Toki kunnia kuuluu kaikille niille, jotka ovat tätä aloitetta ajaneet, mutta kyllä tänään on Arjan päivä loistaa parrasvaloissa. Vaatii rohkeutta seisoa omien arvojensa takana silloin, kun muut ympärillä ovat täysin toista mieltä. Tätähän puoluejohtaja Soini on itsekin kovasti ajanut takaa. Hän tosin aivan tätä tarkoitti, mutta kuitenkin.

Aloitteen tie laiksi toki on vielä pitkä, mutta tämän erävoiton turvin voinemme olla luottavaisin mielin sen suhteen, että Suomi on tänään entistä tasa-arvoisempi. Kiitos.

Mallia Kataisen Jyrkille

Englanti ja Wales liittyivät eilen kuninkaallisen hyväksynnän saattelemana monien edistyksellisten maiden joukkoon hyväksyessään samaa sukupuolta olevien avioliitot. Erityisen historiallisen tästä tekee se, että asiaa ajettiin David Cameronin konservatiivien johtaman hallituksen toimesta.

Pääministeri Cameron osoittikin todellista johtajuutta toimiessaan oikeana pitämänsä asian puolesta sen sijaan että olisi kalastellut poliittisia irtopisteitä – hänen oma puolueensa kun oli lain suurinvastustaja. Aika näyttää palkitaanko hänet poliittisesti vai potkaiseeko tämä asia häntä tulevaisuudessa nilkkaan. Joka tapauksessa hän tulee jäämään merkittävänä vaikuttajana Britannian ja maailman yhdenvertaisuuskehityksen historiaan.

Vastaava lakialoite on käsittelyssä myös Skotlannissa; olisihan se tavallaan outoa, että Yhdistyneiden kuningaskuntien kansalaisia kohdeltaisiin eri tavoilla maan eri osissa. Pohjois-Irlannissa sen sijaan ollaan hieman toisella kannalla.

Cameron itse on oikeutetusti ylpeä saadessaan olla osana tasa-arvoisen lainsäädännön luomisessa, mutta myöntää että työtä on vielä tehtävänä: homofobia ja ikääntyneiden HLBTI-ihmisten asiat kaipaavat edelleen huomiota. Hän vannookin, että hänen hallituksensa jatkaa hyvää työtään.

Olisiko Jyrki Kataisella jotain opittavaa Cameronilta? Vaikkapa se, että oikeudenmukaisuuden eteen pitää ja tulee tehdä työtä. Ennemmin tai myöhemmin se tapahtuu myös Suomessa, mutta kuka on se pääministeri, joka asiasta tulee ottamaan osansa kunniasta? Vai tapahtuuko muutos hallituksesta huolimatta – se jää nähtäväksi.

Joka tapauksessa nostan hattua pääministeri Cameronille, ja onnittelen Britanniaa erinomaisesta työstä. Ja mielessäni hyräilen God Save the Queenia.

Rohkeudesta

Nyt kun lakialoite tasa-arvoisesta avioliitosta on jälleen pompsahtanut ylös naftaliinista, on jokaisella siihen sanansa sanottavana. Tuoreimpien joukossa on vihreiden puheenjohtaja, ympäristöministeri Ville Niinistö, joka vaatii etenkin kokoomuksen ja keskustan kansanedustajilta rohkeutta ja uskallusta.

Vaikka on totta, että keskustalaiset (pois lukien aloitteen allekirjoittanut Antti Kaikkonen) leikkivätkin asiassa hallituksen ja opposition välistä sirkusta, ja että useat kokoomuslaiset puheenjohtajansa, pääministeri Jyrki Kataisen johdolla piileskelevät sisäministeri Päivi Räsäsen ja kristillisdemokraattien selän takana, on uskalluksen vaatiminen tässä tilanteessa jotenkin absurdi.

Kun kristillisdemokraatit hallitusohjelmaneuvotteluissa pitivät kynnyskysymyksenään sitä, ettei hallitus lähde ajamaan valtakuntaan minkäänlaista parannusta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiaan – mistä todella suuret onnittelut erinomaisesta poliittisesta manööveristä – olisivat vihreät (ja vasemmisto ym…) voineet tehdä täysin saman vastakkaiselta puolelta. Missä siis oli Niinistön peräänkuuluttama rohkeus silloin? Olisiko kuitenkin itse valta ollut haluttavampaa kuin todellisesti edistää tasa-arvon kehittymistä?

Tosin muistamme myös eduskuntavaalikampanjan aikaisen ”naimalakon”, jolle Niinistön edeltäjä Anni Sinnemäki haistatti vaalien jälkeen pitkät paukauttaessaan itse avioliiton auvoisaan satamaan. Toki vaatiihan se melkoisen määrän sisua pettää vaalilupauksensa, eli hatunnosto siitä rohkeuden osoituksesta.

Aikoinaan arvoin kovasti kokoomuksen ja vihreiden välillä, ja näiden asioiden valossa olen erittäin varma, että olen tehnyt oikean valinnan. Ainainen pettäminen kun ei ole kepun yksinoikeus.

Todettakoon, että olen luonnollisesti samalla kannalla Niinistön kanssa itse asiasta. Asia tulisi käsitellä viivytyksettä, ettei kansalaisten tarvitse juosta tekemässä asiasta kansalaisaloitetta, joka on sisällöltään täysin identtinen. Nyt odotankin ministeri Niinistöltä sitä kuuluisaa rohkeutta laittaa itsensä ja koko poliittinen vaikutusvaltansa peliin.

Ja tasapuolisuuden nimissä toivoisin myös pääministeri Kataiselta kykyä nousta Räsäsen selän takaa kyykkimästä, ja keskustalaisilta sekä perussuomalaisilta kansanedustajilta nähdä hallitus-oppositio-asetelmaa pidemmälle. Tämä komediateatteri kun ei nykyisellään paljoa naurata.