Koulutus tasa-arvon takaajana?

Kulunut klisee kuuluu, että Suomi on tasa-arvon mallimaa. Laajassa kansainvälisessä vertailussa näin toki onkin, mutta aivan yksiselitteinen ei sukupuolten välisen tasa-arvon tila ole Suomessakaan: esimerkiksi naisjohtajien määrä on miespuolisten kollegoidensa rinnalla todella vähäinen, joskin myös korjaantumaan päin, ja usein saamme kuulla, kuinka naisen euro on vain 80 senttiä. Parannettavaa siis riittää – eikä vähiten koulutuksen puolella, jota meillä on totuttu pitämään vankkumattomana tasa-arvon takaajana.


Korkeakoulujärjestelmässä epätasaisuus näkyy erityisesti kahdella tapaa. Ensinnäkin korkeakoulutettu kansanosa naisistuu, kun naisten osuus valmistuneista huitelee kahden kolmasosan tienoilla.

Toisekseen monet alat ovat selkeästi joko mies- tai naisvaltaisia. Tätä en itsessään pidä ongelmallisina, mutta kyllähän miesvaltainen teknillisen alan koulutus palkallisine harjoitteluineen antaa aivan toisenlaiset eväät tulevalle työuralle kuin naisvaltainen sosiaali- ja terveysala. Suuri osa naisten ja miesten välisestä palkka- ja eläkekuilusta onkin selitettävissä juuri alakohtaisilla eroilla.

Erityisesti asennetasolla meillä on paljon korjattavaa, mitä tulee sukupuolten väliseen tasa-arvoon koulutuksessa. Jo aivan peruskoulun alaluokilta lähtien meillä tuntuu elävän vankka myytti ”kilteistä kympin tytöistä”, kun taas ”pojat ovat poikia”. Tytöiltä siis tunnutaan odottavan huomattavasti parempaa suoriutumista koulussa kuin pojilta. Tämä tietysti näkyy myös oppimistuloksissa, joissa tytöt peittoavatkin pojat helposti, joka käy hyvin ilmi muun muassa PISA-tuloksissa.

Samalla voikin hyvin pohtia, johtuuko selkeä jako ”naisten” ja ”miesten” aloihin näistä samoista asenteista, ja syötetäänkö niitä meille tiedostamattomasti jo lapsesta alkaen. Alakohtaiset erot kouluaineissa tulevat esiin jo varhaisessa vaiheessa, pojat ovat selkeästi parempia matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa, kun taas tytöt pärjäävät esimerkiksi äidinkielen oppijoina. Tämä tietysti heijastuu toisen asteen ainevalintoihin ja sitä kautta myöhempään elämään koulutusalavalinnoista alkaen.

Läpi koko koulutusjärjestelmämme naissukupuoli siis pärjää (tai pistetään pärjäämään) miehiä paremmin, mutta siitäkin huolimatta sukupuolten väliset tilastolliset erot kääntyvät miesten hyväksi työelämään siirryttäessä. Vaikka naiset suorittavat korkeakoulututkintoja enemmän ja nopeammin kuin miehet, on myös heidän työttömyytensä valmistumisen jälkeen tilastollisesti todennäköisempää. Myöskin työllistyminen koulutusta vastaaviin tehtäviin on epävarmempaa, mikä osaltaan johtaa paikoin suuriinkin palkkaeroihin. Tämäkin lienee ainakin osittain selitettävissä alakohtaisilla eroilla, sillä ainakaan opiskeluaikaisen työkokemuksen hankkiminen ei tätä selitä – Tilastokeskuksen mukaan naiset nimittäin käyvät opintojen ohessa töissä miehiä enemmän.

Palataan vielä koulutukseen. Suosiiko koulujärjestelmämme, erityisesti peruskoulu, tyttöjä kohtuuttomasti poikien kustannuksella? Tähän en osaa vastata, sillä koen, että olen itse ”kilttinä ysin poikana” mielestäni saanut juuri niitä tarvittavia eväitä tulevaa varten, pärjäten hyvin koulussa alaluokilta ylioppilaaksi. Välillä kuitenkin kuulee, että koulua pitäisi muuttaa niin, että pojat pärjäisivät nykyistä paremmin. En kuitenkaan ole kuullut mielestäni varteenotettavia keinoja tasoerojen tasaamiseksi, etenkin kun tasaamisella yleensä tarkoitetaan ylemmän tuomista lähemmäs alempaa. Lähdenkin siitä, että meidän tulisi päästä eroon aiemmin mainitsemastani lokeroivasta ajattelutavasta, jossa odotustasot tyttöjen ja poikien kohdalla eivät täsmää. Edellytyksenä on, että kouluissa pystytään huomioimaan paremmin yksilölliset erot pakottamatta ketään sukupuolittuneisiin muotteihin, sekä ottamalla paremmin huomioon erilaiset tavat oppia.

Ehkä siis juuri asennemuutos aivan perusteista alkaen on se, mitä tarvitsemme korjataksemme sukupuolten väliset kuilut, peruskoulusta korkeakoulujen kautta työelämään?

Julkaistu alunperin 29.4.2015 Kokoomusnaisten #Parasmaa2017 -sivustolla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *