ROVANIEMEN PORVARIOPISKELIJAT: Janne Hälinen Tuhatkunnan liittohallitukseen

Rovaniemen porvariopiskelijat esittää hallituksensa jäsentä, tradenomi, oikeustieteiden ylioppilas Janne Hälistä Tuhatkunnan liittohallitukseen. Kansallisen sateenkaariryhmän puheenjohtajana toimiva Hälinen on toiminut aiemmin mm. Ammattikorkeakoulujen kokoomusopiskelijoissa sekä oman opiskelijakuntansa hallituksen puheenjohtajana.

”Janne on osoittanut aktiivisuutensa jo Rovaniemen porvariopiskelijoiden toiminnassa”, sanoo puheenjohtaja Leo Haapalainen. Kiinnostus yliopistoyhteisön asioihin on käynyt ilmi jo aktiivisena osallistumisena koulutus- ja sosiaalipoliittiseen jaostoon sekä esimerkiksi opiskelija-asuntosäätiön, Domus Arctica- säätiön, asukastoimintaan. ”Hälisen aiempi osaaminen on ollut korvaamatonta Rovaniemen Porvariopiskelijoiden käynnistäessä uudelleen toimintaansa, ja aktiivinen toiminta Lapin yliopiston ylioppilaskunnan parissa on myös nostanut Porvariopiskelijoiden profiilia opiskelijoiden parissa”, kertoo Haapalainen. Hälinen on myös ollut aktivoimassa Rovaniemen ammattikorkeakoulu Camoksen opiskelijoita vaikuttamistoimintaan. Erityisesti Hälinen on kantanut huolta edustajiston koosta ja siitä, ettei opiskelijoiden kiinnostus riitä opiskelijakuntatasolle.

”Vuosi 2013 on jälleen merkittävä edustajistovaalivuosi korkeakouluissa, ja on todella tärkeää varmistaa Kokoomusopiskelijoiden näkyvyys läpi vuoden, ei ainoastaan vaalien alla. Alueelliset haasteet ehdokashankinnassa ovat erityisesti Pohjois-Suomessa suuria, ja tavoitteeni onkin varmistaa, että jokaisessa Pohjois-Suomen korkeakoulussa on kokoomushenkinen ehdokaslista”, kertoo Hälinen.

Lisätietoja

Leo Haapalainen
Rovaniemen Porvariopiskelijoiden puheenjohtaja
leo_haapalainen@hotmail.com

148 kertaa kiitos!

Vaalit ovat nyt ohi, ja voin rehellisesti sanoa olevani otettu ja kiitollinen siitä, että 148 helsinkiläistä uskoi minuun – tuntemattomaan ensikertalaiseen minibudjetilla. Samoin haluan esittää nöyrimmät kiitokseni kaikille ystävilleni, tukijoilleni ja kannustajilleni ympäri Suomen maan. Suuret kiitokset!

Lisäksi olen hyvin iloinen siitä, että moni tuttavani pääsi läpi valtuustoon omassa kunnassaan. Onnittelut teille kaikille, ihan puolueeseen katsomatta!

Tästä on hyvä jatkaa, ja en aio todellakaan kadota. Päin vastoin, tästä rohkaistuneena aion olla jatkossakin antamassa oman panokseni yhteiselle hyvälle. Kannattaa siis pysyä kuulolla!

Vielä kerran: KIITOS!

Oppilaitokset eivät voi toimia muusta maailmasta eristettyinä saarekkeina

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) julkaisi tänään varsin tervetulleen lausunnon. OpetusministeriJukka Gustafssonin mukaan poliittisilla liikkeillä ja muilla yhteiskunnallisilla toimijoilla pitäisi olla nykyistä paremmat mahdollisuudet esitellä toimintaansa oppilaitoksissa.

Lausunto liittyy tänään eri paikkakunnilla järjestettävään Politiikan sisäänmarssi -tapahtumaan, jossa eri poliittiset opiskelijajärjestöt yhteistuumin tulevat korkeakoulujen kampuksille vaatimuksenaan saada esitellä toimintaansa vapaasti muille opiskelijoille. Luulisi sen olevan varsin itsestäänselvää, mutta kun ei.

Korkeakoulut ilmeisesti edelleen pelkäävät opiskelijaliikkeen ylipolitisoitumista ja/tai radikalisoitumista jopa niin paljon, että ovat nähneet parhaaksi estää poliittisten toimijoiden näkyvyyttä. Ja samalla muualla yhteiskunnassa ihmetellään, miksei nuoriso ole yhteiskunnallisesti valveutunutta, eikä äänestysintoakaan ole. Tuskin olen ainoa, joka huomaa näiden välillä jonkinlaista yhteneväisyyttä?

Koulutusjärjestelmän tehtävä on enemmän kuin tuottaa osaavaa työvoimaa. Sen tehtävä on myös kasvattaa kriittisiä ja valveutuneita kansalaisia. Vaikka puoluetoiminta ei ole ainoa keino olla mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa, on se silti kaikkein merkittävin keino päästä vaikuttamaan. En mitenkään näe, ketä puolueiden näkyvyyden rajoittaminen oppilaitoksissa hyödyttää.

Sallimalla myös poliittisten toimijoiden näkyvyyden saamme myös eväitä ratkaista ylioppilas- ja opiskelijakuntien ikuisuusongelmaa edustajistovaalien ehdokashankinnassa ja äänestysaktiivisuudessa. On äärimmäisen tärkeää, että opiskelijat itse sankoin joukoin osallistuvat demokraattiseen prosessiin omassa yhteisössään ja pääsevät vaikuttamaan omiin asioihinsa entistä suoremmin.

Tällä aiheella on myös merkittävä linkki tuleviin kunnallisvaaleihin: useat ammattikorkeakoulut ovat kuntien hallinnassa, ja niissä tapahtuviin asioihin voidaan vaikuttaa myös kuntien tasolla. Vetoankin kaikkiin ehdokkaisiin, että he vaaleissa läpi päästyään (ja muutoinkin) pyrkivät parhaan kykynsä mukaan vaikuttamaan avoimempien ja läpinäkyvämpien toimintamahdollisuuksien eteen. Ja tämä koskee korkeakoulujen lisäksi kaikkia oppilaitoksia kaikilla koulutustasoilla.

Toivotan myös jaksamista kaikille opiskelijapolitiikassa toimiville meidän taistelussamme tuulimyllyjä vastaan. Ja lopuksi vielä kiitos ministeri Gustafssonille – vaikkemme kaikesta samaa mieltä olekaan, niin tämänpäiväinen lausuntonne lämmitti mieltäni suuresti. Kiitos!

Kokoomus asetti lähes 7000 ehdokasta kunnallisvaaleihin

Kansallisen Kokoomuksen listoilta lähtee kunnallisvaalipaikkaa tavoittelemaan 6900 ehdokasta. Kokoomus on edelleenkin kaupungeissa erittäin vahva. Kokoomus jätti täydet ehdokaslistat 20 suurimmasta kaupungista 16 kaupungissa. Uusia kaupunkeja, joissa ehdokkaita on täysi määrä, ovat muun muassa Mikkeli ja Lappeenranta.

Kokoomus eteni eniten Uudenmaan, Oulun, Kymen, Etelä-Savon ja Lapin vaalipiireissä. Näissä vaalipiireissä Kokoomus asetti suhteellisesti enemmän ehdokkaita kuin vuonna 2008. Esimerkiksi Uudellamaalla Kokoomuksen ehdokasmäärä on nyt 65 prosenttia vaalipiirin täysistä listoista. Neljä vuotta sitten vastaava luku oli 60 prosenttia.

Absoluuttisesti ehdokasmäärä kasvoi Lapissa. Jos tapahtuneet kuntaliitokset huomioidaan, kasvoi Kokoomuksen absoluuttinen ehdokasmäärä myös Etelä-Savossa.

Erityisen menestyksekkäästi Kokoomus kasvatti ehdokasmääriään muun muassa Hyvinkäällä, jossa ehdokasmäärä kasvoi neljän vuoden takaisesta 60 ehdokkaasta 72:een. Raaseporissa kasvua oli kolmesta 16 ehdokkaaseen, Inkoossa 10:stä 23:een, Karvialla kahdeksasta 14:ään, Asikkalassa 12:sta 24:een, Imatralla 40:stä 45:een, Heinävedellä kolmesta kahdeksaan, Kiuruvedellä 23:sta 33:een, Pielavedellä kahdesta kymmeneen, Laihialla 16:sta 21:een, Lappajärvellä neljästä kahdeksaan, Teuvassa 15:sta 25:een, Luhangalla viidestä kymmeneen, Sallassa neljästä kymmeneen ja Sodankylässä kymmenestä 16:een.

Näissä kunnallisvaaleissa Kokoomus asettaa ehdokkaita myös Kärsämäelle, Posiolle ja Utajärvelle, joissa ei neljä vuotta sitten ollut kokoomuslaista ehdokasta.

Alustavien tietojen mukaan näissä kunnallisvaaleissa Kokoomuksen ehdokkaista 40 prosenttia on naisia, 60 prosenttia miehiä. Maahanmuuttajataustaisia ehdokkaita on alustavien tietojen mukaan 62.

”Kokoomuksen ehdokasmäärä on pysynyt koko 2000-luvun ajan noin 7000 ehdokkaan ympärillä. Meidän trendi on siis erilainen kuin kilpailijoillamme ja olemme siihen luonnollisestikin tyytyväisiä”, sanoo Kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen.

—-

Jannen kommentti: Tästä asetelmasta on hyvä lähteä liikkeelle. Olen erittäin iloinen saadessani olla osa tätä joukkoa. Pistetään asiat rullaamaan ja hoidetaan nämä vaalit hyvällä asenteella ja positiivisella meiningillä! 🙂

Kävin hakemassa Ruotsista oppia…

Olin viime viikonloppuna käymässä rakkaassa naapurimaassamme Ruotsissa Kansallinen sateenkaariryhmä- Kasary ry:n puheenjohtajan asemassa. Vierailuamme isännöi Kasaryn paikallinen vastine, Öppna Moderater, jonka toimintaan ja toimijoihin saimme kunnian tutustua. Kolmihenkinen delegaatiomme perehtyi vierailun aikana mm. vähemmistökysymyksiin Ruotsin kirkossa sekä eduskuntatalon saloihin kansanedustajaoppaan johdolla. Viikonlopun huipentumana toimi pride-paraati, jossa heilutimme ylpeästi Suomen ja kokoomuksen lippuja.

Tilaisuus oli varsin mieltä avartava; tajusin miten vähän tiedän naapurimaamme asioista ja näin miten suurella joukolla paikalliset kokoomuslaiset osallistuivat myös paraatiin. Tavallaan se oli surullista, sillä siihen verrattuna meikäläinen porvariosastomme on hyvin, hyvin vähälukuinen. Mieleeni palautuin myös se valitettava seikka, että Suomi ainoana Pohjoismaana on ilman puolisoiden sukupuolesta riippumatonta avioliittolainsäädäntöä. Tunnustan olevani hieman kateellinen naapureillemme.

Hienointa vierailussa kuitenkin oli Kasaryn kansainvälisen yhteistyön avaaminen, ja jatkoa varmasti myös seuraa. Toivottavasti vieralumme isännät (ja emännät) saapuvat sankoin joukoin vastavierailulle ensi vuoden Helsingissä järjestettävään pride-tapahtumaan. Myös oikeita poliittisia avauksia on tiedossa, eli niistä kannattaa pysyä kuulolla!

Ja henkilökohtaisesti matkan suurimpana saaliina… mitt svenska är inte så dåligt! 😉

Puoluekokouksen satoa

Kansallisen kokoomuspuolueen vuoden 2012 Puoluekokous on nyt sitten kokoustettu, ja olen palautunut niin fyysisesti kuin henkisesti Rovaniemen kauniista maisemista. Haluaisin hieman avata omia ajatuksiani.

Puoluekokous oli ensimmäinen, johon olen osallistunut – ja toivottavasti ei viimeinen. Vaikka päällimmäinen tunne onkin erittäin positiivinen, ei kokous mielestäni ollut yhtä riemun juhlaa; ensinnäkin kysyisin, mikä on puoluekokouksen merkitys – fiilistely vai kantojen linjaaminen. Puoluekokousaloitteiden käsittelyssä ei päästy kovinkaan pitkälle, vaikka sen pitäisi olla kokouksen ydinaluetta. Oman yhdistykseni aloitteista jäljempänä.

Toiseksi, olen todella harmissani osasta puolueen henkilövalinnoista. Laura Räty ja Henna Virkkunen ovat todellakin naisia paikallaan, mutta puolue olisi tarvinnut johtoonsa selkeää yrittäjän näkökulmaa, jota parhaiten olisi tarjonnut kansanedustaja Eero Suutari. Ei sillä, kokous on puhunut ja toivotankin voimia ja onnea koko johtoporukalle. Paljon on työtä tehtävänä ensi syksyn kuntavaaleja ajatellen.

Edustamani yhdistys Ammattikorkeakoulujen kokoomusopiskelijat ry jätti puoluekokoukselle kolme tärkeää aloitetta, joita ei valitettavasti ehditty käsitellä kokouksessa lainkaan. Yhtä näistä puoluehallitus onneksi puolsi, ja se käsitteli ammattikorkeakoululain uudistamista ja ammattikorkeakoulujen aseman vahvistamista.

Kahta muuta aloitetta puoluehallitus taas esitti hylättäväksi.

Ensimmäinen koski ns. pakkohaun poistamista. Tällä hetkellähän kaikkien alle 25-vuotiaiden ylioppilaiden, joilla ei ole ammatillista tutkintoa tulee hakea yhteishaussa joko ammattikorkeakouluun tai toisen asteen ammatilliseen oppilaitokseen työttömyyskorvausten menettämisen uhalla. Tavoite työurien pidentämiseksi ja nuorten aktivoimiseksi on toki jalo ja kannatettava, mutta tämä on täysin väärä keino, joka ei todellisuudessa ratkaise ongelmia.

Iso osa tuoreista ylioppilaista haluaa yliopistoon, mutta epäonnistuu ensimmäisellä hakukerralla. Kiitos pakkohakujärjestelmän, moni päätyy turhaan ammattikorkeakouluun alalle, joka ei häntä kiinnosta ja mistä hänellä ei ole aikomustakaan valmistua. Tämä taas johtaa siihen, että paikkoja viedään aidosti motivoituneiden edestä ja yhteiskunnan resursseja kulutetaan aivan turhaan. Jos joku voi perustella minulle vakuuttavasti, miten de facto välivuosi opiskellessa kehittää yhteiskuntaa ja nuorta itseään enemmän kuin esimerkiksi välivuosi töitä tehden, olen valmis muuttamaan kantaani. Valtiohan senkin välivuoden sponsoroi samalla tavalla kuin työttömänä ollessa.

Toinen hylättäväksi esitetty aloite koski korkeakoululiikunnan järjestämistä ammattikorkeakoulujen lakisääteiseksi tehtäväksi. Se olisi helposti tehtävissä lakiuudistuksen yhteydessä. Väestön ikääntyessä lisäongelmia tuottaa työikäisen väestön rapautuminen. Jokainen nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle jäänyt on monessakin mielessä tragedia, eikä vähiten kansantaloudellisesti: alle 30-vuotias työkyvyttömyyseläkeläinen kustantaa valtiolle arviolta 1,5 miljoonan euron verran menetettyinä verotuloina ja suorina kuluina. Pienellä panostuksella tätä voitaisiin helpottaa, mahdollistamalla opiskelijoille mielekkäitä ja helposti saavutettavia liikuntapalveluja. Korkeakoululiikunnan suositusten mukainen panostus olisi 30 euroa per opiskelja/vuosi. Se on pieni hinta siihen nähden, minkälaisia säästöjä se tuo. Meillä ei ole todellakaan varaa päästää ketään työkyvyttömyyseläkkeelle!

Aloitteisiin voi tutusta tarkemmin täältä. Aloitteiden numerot ovat 109, 112 ja 113.

Tervehdys, maailma!

Joskus nuorempana (okei, lapsena) ajattelin aloittaa ohjelmointiharrastuksen. Kaikki alan oppaat – siihen aikaan kun kaikki tieto piti hakea kirjoista – alkoivat yksikertaisella harjoituksella, jonka lopputuloksena syntyvä pieni ohjelma tulosti ruudulle sanat ”Hello world!” Ajattelinkin, että näillä sanoilla on hyvä käynnistää nämäkin sivut, jotka ovat elämäni ensimmäiset omat kotisivut (yläasteella väsätyt gif-animaatiohirvitykset jäävät nyt tarkoituksella ottamatta huomioon).

Bloggauksen aloittaminen on ollut mielessäni jo pitkään, mutta erinäisistä syistä en ole sitä saanut aikaiseksi. Onneksi ensi syksyn kunnallisvaalit antavat erinomaisen insentiivin tämän jalon harrastuksen aloittamiselle. Kampanjatiimini kaipaa aina täydennyksiä, ja jos allekirjoittaneen persoona ja ajatukset yhtään puhuttelevat, niin olet enemmän kuin tervetullut tekemään loistavaa kampanjaa. Päätavoitteekseni olen ottanut sen, että kaikilla pitää olla hauskaa, eikä vähiten itselläni. Politiikan ei tarvitse olla ryppyotsaista puuhaa, vaan hommaa voi tehdä myös pilke silmäkulmassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö asioihin pitäisi suhtautua asioina ja vakavasti – kyse onkin yhtä paljon tekemisen tavasta kuin sen sisällöstä.

Joten, eiköhän laiteta homma käyntiin! Tervetuloa mukaan matkalle! 🙂

PS. Sivut ovat edelleen pahasti keskeneräiset, joten kaikenlaiset kehitysideat otetaan vastaan. Ne lienee kuitenkin parasta osoittaa webmasterilleni Akulle, koska minun tietotekniset taitoni ovat parhaimmillaankin rajalliset.

Allekirjoittanut kampanjoi Vuosaaressa eräänä hyvin tuulisena päivänä